HAUTAAN SIUNAAMINEN
 

Elämän matkaan kuuluu myös kuolemisen vääjäämättömyys. Surun, kaipauksen ja ikävän on elettävä, vaikka ei se aina helppoakaan ole.

Kirkon jäsenille toimitetaan kristillinen hautaan siunaaminen.

Kirkkoon kuulumattomillekin voidaan hautaan siunaaminen toimittaa, mikäli sille on sielunhoidollisia perusteita. Kirkon puolelta kuitenkin olisi toivottavaa, ettei hautaan siunaamista toimitettaisi vainajan elinaikanaan osoittamien tai ilmaisemien toiveiden vastaisesti.

Laitilassa pappi osallistuu myös siunaustilaisuuden jälkeen pidettävään muistotilaisuuteen.

Pappi käy omaisten kanssa keskustelun ennen siunaustilaisuutta. Siinä käydään läpi vainajan elämänvaiheita ja elämää, käydään läpi siunaustilaisuuden kulkua, sovitaan virsistä ja muusta musiikista, ... Vainajan omat toiveet ja lempivirret on siunaus- ja muistotilaisuuden parasta antia.

Kuolemantapauksen yhteydessä on huolehdittava monenlaisista käytännön asioista. Surevien lähiomaisten kannattaa olla yhteydessä johonkin hautaustoimistoon, jossa saa asiantuntevaa apua kaikkiin käytännön asioihin. Kirkkoherranvirastossa sovitaan hautausajankohdasta, papista ja kanttorista, seurakunnallisesta muistotilaisuuspaikasta sekä hautapaikasta.

Osataanpa Laitilassa viikonvaihteessa soittaa jopa suntiolle, jotta sanomakellot soitettaisiin jo lauantai- tai sunnuntaiaamuna.

Surulle on annettava aikaa. Läheisten ja ystävien tuki on tärkeää myös siunaustilaisuuden jälkeen. Seurakunta kutsuu pyhäinpäivänä menneen vuoden aikana kuolleiden lähiomaisia kirkkoon. Siellä luetaan kaikkien nimet ja sytytetään kynttilä heidän muistokseen. Läheisensä menettäneitä kutsutaan myöhemmin sururyhmään. Sururyhmän kokoontumiset ovat kerran vuodessa, yleensä kevättalvella. Sururyhmän alkamisesta ilmoitetaan seurakunnan muun ilmoittelun yhteydessä esim. paikallislehdessä.

Arkku kukkaseppeleineen

Läheisen kuolema on syvä ja voimakas kokemus. Kuolema on aina yllättävä - odotettunakin. Hautajaisjärjestelyissä noudatetaan vainajan tahtoa.

Hautajaisjärjestelyt